Opettajan silmin: suomalaisen koulun haasteet

Koulut ovat meidän yhteiskuntamme peili, joka heijastaa yhteiskunnan kaikkia puolia. Koulut pystyvät tuottamaan tasa-arvoa ja varmistamaan hyvät eväät elämään jokaiselle. Kouluille on luotava edellytykset ja mahdollisuudet tähän työhön.

Opetin 3,5 vuotta Vantaalla ja näin, miten liian vähäiset resurssit johtavat siihen, että opettajat eivät voi enää tehdä omaa työtään parhailla mahdollisilla tavoilla. Kun kouluilla ei ole tarpeeksi resursseja, ongelmat korostuvat.

Pahinta koulutuksen resurssien leikkaamisessa on se, että se kohdistuu juuri kaikista heikoimpiin oppilaisiin.

Näen koulujen, opettajien ja oppilaiden ongelmien ratkaisusessa neljä olennaista askelta.

1. Ryhmäkokoja on pienennettävä kouluissa ja päiväkodeissa.
Vieraskielisten lasten määrä pitää huomioida opettajamitoituksessa. Kouluihin tarvitaan lisää opettajia, jotta opettajat voivat tehdä työnsä hyvin ja oppiminen on mahdollista. On selvää, että jos yhdellä opettajalla on vastuullaan 30 lasta, ei yksilöllinen tuki, kohtaaminen ja vuorovaikutus ole samalla tavalla mahdollista, kuin jos oppilaita olisi vähemmän. Koulussa jokaisen oppilaan on opittava tunnistamaan omat vahvuutensa ja voitava kokea itsensä arvokkaaksi. Siksi lailla pitää säätää, paljonko oppilaita voi enimmillään olla opettajia kohden. Päiväkotien henkilöstömitoitus pitää palauttaa leikkauksia edeltävälle tasolle siten, että jokaista kasvatushenkilöstön jäsentä kohden on enintään seitsemän lasta ja myös osa-aikaiset lapset lasketaan kokonaisiksi lapsiksi.

2. Maksuton toinen aste
Yksikään nuori ei saa jäädä ilman toisen asteen tutkintoa. Siksi on purettava kaikki mahdolliset esteet opiskelun tieltä. Vaikka koulutus on Suomessa maksutonta, on opiskelumateriaalien hankkiminen kuitenkin kallista. Jokaisella nuorella pitää olla oikeus maksuttomiin toisen asteen oppimateriaaleihin. Tämä pitäisi toteuttaa ekologisesti digitalisaatiota ja kiertotalouden keinoja hyödyntäen. Pitää myös varmistaa, että rahoja oppimateriaaleihin ei oteta säästämällä opetuksesta ja suurentamalla ryhmiä.

3. Erityisopetuksen resurssit on saatava riittäviksi ja oppimisen vaikeuksiin on pystyttävä puuttumaan ajoissa.
Jokaiselle pitää taata riittävä lukutaito ja perusosaaminen, ennen kuin peruskoulu päättyy. Monelle oppilaalle opiskelu suuressa ryhmässä on hankalaa - tahdissa on vaikea pysyä, opettaja ei ehdi neuvoa yksilöllisesti ja keskittyminen herpaantuu. Siksi tarvitsemme enemmän erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, ja myös pienryhmäopiskelun pitää olla mahdollista (silloin, kun se on oppilaan edun mukaista).

4. Opetuksen määrää ammatillisessa koulutuksessa pitää lisätä, jotta nuoret eivät jää heitteille. Ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on leikattu melkein neljännes. Samalla kun opiskelijamäärä on kasvanut, yli 1600 opettajaa on vähennetty. Tämä näkyy siinä, että moni opiskelija saa opetusta enää muutamana päivänä viikossa. Työpaikalla tapahtuva oppiminen tapahtuu ilman opetusta ja tukea. Näin ei voi jatkua! Opiskelijan oikeudesta opetukseen pitää säätää lailla, niin kuin lukiokoulutuksessakin on tehty. Samalla pitää palauttaa leikatut rahat takaisin.