Samanmielisyydestä ja erimielisyydestä. Kaiken keskiössä on kunnioitus.
Hesari aloitti tiistaina kuplien puhkomisen, eli ideana on tehdä testi ja tuoda vastakkaiset mielipiteet samaan pöytään. Mä ajattelen, että kuplia varmasti on, mutta keskustelun ja varsinkin vastakkaisten mielipiteiden esittämisen keskiössä on keskinäinen kunnioitus.
Olen Helsingin kaupunginvaltuutettu. Kun katsotte valtuuston kokoonpanoa, niin siellä istuu ihmisiä, joista monella on hyvin erilainen maailmankatsomus kuin minulla. Se ei ole mikään ongelma. Minulla on ystäviä monesta eri puolueesta, on konservatiiveja ja liberaaleja. Kuitenkin näitä ihmisiä, joita pidän ystävinäni, ja joiden kanssa keskustelen vapaa-ajalla, yhdistää se asia, että me kaikki kunnioitamme toisiamme.
Minä asun Helsingissä, opiskelen korkeakoulussa, työskentelen asiantuntijatehtävissä ja ostan kaupasta kauramaitoa. Minulle ihmisoikeudet ovat itsestäänselvyys, minä kunnioitan ihmisten itsemääräämisoikeutta, minä en kuvittele voivani eheyttää homoja ja haluan Suomeen translain. Käyn useammin tanssimassa homobaarissa kuin katson urheilua, olen musta ja olen ylpeästi julkifeministi. Mikä on minun vastakohtani ja miksi minä haluaisin istua alas ihmisen kanssa, joka vastustaa kaikkea mitä minä olen?
Haluanko minä istua alas keskustelemaan ihmisen kanssa, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia? Ihmisen kanssa, joka ei pidä mustia samanarvoisina kuin valkoisia? Ei, en missään nimessä. Minä en ajattele, että on minun tehtäväni perustella kenellekään, että minulla on täysin sama oikeus olla olemassa kuin kenellä tahansa muulla.
Minun on helpompi reagoida tilanteeseen, jossa isku ei osu minuun - esimerkiksi tilanteeseen, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä solvataan. Olen täysin valmis astumaan eturiviin ystävieni eteen ja estämään iskun. Minä todella mielelläni seison eturivissä, kun yhteiskunnallinen vääryys tapahtuu, mutta minä en lähde mukaan sellaiseen leikkiin, jossa sallin muiden kertoa minulle, että minä en saisi olla olemassa. Enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Meidän olemassaolollamme ei tehdä sosiaalipornoa.
Linkki alkuperäiseen juttuun.
