Työ naisten oikeuksien puolesta

Naisten oikeuksien puolesta, yksi taistelu kerrallaan.

 

Ajattelitko, että 2020-luvulla oltaisiin maailmassa, jossa naisten oikeuksien puolustaminen ei vaatisi aktiivista työtä? Että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on saatu jo niin hyvälle tasolle, että nyt voitaisiin vain keskittyä mikrotason muutoksiin?

Koska olet päätynyt sivuilleni, tiedät ettei näin ole. Oli kyse sitten oikeudesta päättää omasta kehostaan, eriarvoistavasta verotuksesta tai puhtaasti vain tabujen kitkemisestä, naisten oikeuksien puolustaminen ei katso maan rajoja, vaan meillä on vastuu toimia yhdessä. Naisten oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vaan niiden puolustaminen on aktiivista työtä.

turkki+miekkari.jpg

Miten me muutimme Suomen aborttilainsäädännön — OmaTahto2020-kansalaisaloite

 
 

Johdollani teimme Naisasialiitto unionissa kansalaisaloitteen Suomen aborttilainsäädännön modernisoimiseksi. Vaadimme Naisasialiitto Unionissa aborttilain uudistusta hallitusohjelmaan jo ennen viime eduskuntavaaleja vuonna 2019. Siellä me seisoimme muiden aktivistien kanssa Säätytalolla, kun nykyinen hallitus neuvotteli uutta ohjelmaa. Pettymyksemme oli valtava, kun aborttilain uudistusta ei kirjattu hallitusohjelmaan. Emme luovuttaneet, vaan rakensimme ison kansalaisjärjestöjen joukon ja teimme OmaTahto2020-kansalaisaloitteen. Kansalaisaloite keräsi 53 654 kannatusilmoitusta kuukaudessa. Kiitos kaikille allekirjoittaneille!

Meidän lainsäädäntömme oli 70-luvulta, yksi Euroopan vanhanaikaisimpia eikä tunnusta naisen itsemääräämisoikeutta. Minä uskon laajaan yhteistyöhön ja siihen, että yhdessä voimme muuttaa maailmaa. Keräsimme mukaan kampanjaan mukaan yli 20 järjestöä muun muassa Suomen Kätilöliitto, Suomen Gynekologiyhdistys, Amnesty International – Suomen osasto ry, Plan International Suomi, Svenska Kvinnoförbundet, Väestöliitto sekä useat poliittiset nais- ja nuorisojärjestöt. 

Me tapasimme kansanedustajia, selitimme mistä on kyse ja miksi muutos tarvitaan. Vihdoinkin tänä vuonna eduskunta äänesti ja laki muuttui meidän tavoitteidemme mukaisesti. Mukana olivat suurin osa hallituspuolueiden kansanedustajista, mutta myös 34 opposition kansanedustajaa. Selvä eduskunnan enemmistö siis kannatti aborttioikeuden vahvistamista. Tämä vaati satoja tunteja töitä, mutta tämä osoitti minulle, miten me voimme yhdessä tehdä töitä naisten oikeuksien puolesta.

Naisten oikeudet eivät automaattisesti siirry eteenpäin vaan meidän sukupolvemme käy ne taistelut, jotka äitimme ja isoäitimme ovat jo kertaalleen käyneet. Samaan aikaan naisten oikeuksia rajoitetaan globaalisti, itsestäänselvänä pidettyjä oikeuksia perutaan, mutta me otimme Suomessa askeleen eteenpäin. Me otimme sen yhdessä, sillä vain joukko voi muuttaa maailmaa ja me teimme sen.

Fatu+%E2%9D%A4-1.jpg
 
Kenenkään ei tulisi joutua valitsemaan sen välillä käyttääkö rahansa ruokaan vai kuukautisvälineisiin.
 

Kuukautiset eivät ole tabu

Kuukautisköyhyys koskee monia menstruoivia ihmisiä Suomessa. Kuukautisköyhyys on kuitenkin edelleen tabu eikä siihen puuttumiseks ole tehty tarpeeksi. Kun mediakasvo Peter Nyman twttaisi: ”Nyt tarvitaan apua. Vaimoni pyysi minua ostamaan hänelle kaupasta terveyssiteitä ja tamponeja. Kieltäydyin, toki hymyillen. Vastasin, että joku raja, edelleen hymyillen. Vaimon mielestä olen lapsellinen. Olenko?”, nappasimme kiinni aiheesta - emme pilkkaamalla Nymania, vaan nostamalla kuukautiset keskusteluun. Yhdessä mahtavien feministien kanssa saimme aikaan laajan keskustelun kuukautisista.  

Työ kuukautisköyhyyden poistamiseksi

Kun keskustelu oli alkanut, käänsimme sen yhteiskunnalliseen toimintaan ja nostimme keskusteluun kuukautisköyhyyden. Monessa EU-maassa kuukautistuotteilla on hupituotteita matalampi arvonlisävero. Skotlannissa kuukautistuotteet tarjotaan vuodesta 2020 eteenpäin maksutta vähävaraisille. Me haastoimme kaikkien puolueiden poliittiset naisjärjestöt mukaan vaikuttamaan omiin puolueihinsa. Vuoden 2020 aikana saimme kaikkien hallituspuolueiden ja lisäksi myös  Kokoomuksen omaksumaan kannan kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisäveron laskemisesta 24 prosentista 10 prosenttiin! Tämä onnistui vain yhteistyöllä.


En jättänyt hommaa tähän vaan tein yhdessä Amanda Pasasen ja Alviina Alametsän kanssa valtuustoaloitteen siitä, että Helsinki alkaisi selvittää mahdollisuutta tarjota maksuttomia kuukautisvälineitä nuorille ja  kaikille itsensä vähävaraisiksi kokeville.

Vähävaraiselle ihmiselle kuukautisvälineisiin kuluva summa voi muodostaa merkittävän osan kuukauden tai viikon budjetista. Terveyssiteet ja tamponit maksavat käyttäjälle kuukaudessa parista eurosta jopa kymmeneen euroon. Kenenkään ei tulisi joutua valitsemaan sen välillä käyttääkö rahansa ruokaan vai kuukautisvälineisiin.

Kuukautisiin liittyvään taloudelliseen epätasa-arvoon on tärkeä puuttua. Esimerkiksi Skotlanti on päättänyt tarjota ilmaisia terveyssiteitä ja tamponeja niitä tarvitseville. Ilmaisia kuukautisvälineitä tulisi olla tarjolla kouluissa ja terveyskeskuksissa, jotta ne ovat helposti ihmisten saatavilla. Kaikilla nuorilla ei esimerkiksi välttämättä ole mahdollisuutta saada kuukautissuojia kotoa tai rahaa niiden hankkimiseen.

Jokaisella tulee olla oikeus valita itse omat kuukautisvälineensä oli kyseessä sitten kuukuppi, tamponit tai terveyssiteet. Helsingin tulee olla edelläkävijä kuukautisköyhyyten liittyvän tabun rikkomisessa ja turvattava kaikille oikeus hyviin kuukautisiin taloudellisista resursseista riippumatta.

 

Työ silpomisen kieltämiseksi Suomessa

 

Älykäs, mahtava, ja kunnioittamani Ujuni Ahmed on tehnyt vuosia työtä silpomisen vastaista työtä ja suurin kunnia kuuluu vain hänelle. Osallistuin aktiivisesti keskusteluun ja kävin hänen kanssaan YLE:llä keskustelemassa aiheesta, osallistuin moniin tapahtumiin ja tein vaikuttamistyötä. Olen niin onnellinen, että erillislaki eteni. 

Vuonna 2019 kouluterveyskyselyssä kysyttiin ensimmäistä kertaa Suomessa vastaajilta, ovatko he joutuneet silpomisen uhreiksi. Vastanneista 80, eli 0,2 prosenttia, kertoi olevansa ympärileikattuja ja Suomessa syntyneistä tytöistä 51 kertoi olevansa ympärileikattuja. Lisäksi 91 kyselyyn vastannutta Suomessa syntynyttä tyttöä ilmoittivat, etteivät osaa sanoa, onko heitä ympärileikattu. Minusta yksikin tyttö on liikaa. Työ ei kuitenkaan ole valmis. Meidän on varmistettava, että terveydenhuollon ammattilaisilla on työkaluja ottaa aihe keskusteluun. Tämä on asia, johon aion puuttua valtuustossa.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on vanha ja vahva perinne, joka vaatii sekä kulttuurillista että uskonnollista argumentointia, vaikka sitä esiintyy yli kulttuuri- ja uskontorajojen. Suomen nykyisessä lainsäädännössä silpominen sisällytetään törkeän pahoinpitelyn rikosnimikkeen alle. Tämä ei ole riittävää, sillä pahoinpitely silpomisen rikosnimikkeenä jättää liikaa tulkinnanvaraa: perinnettä harjoittavat ja sen hyväksyvät eivät näe silpomista pahoinpitelynä. Tulkinnanvara jättää vaarallisen aukon myös siksi, että ammattilaisten on vaikea ottaa asia puheeksi. Selkeän lainsäädännön myötä tulkinnanvaraa ei yksinkertaisesti olisi.