Helsinki voi taistella taantumusta vastaan
Näin vaalien jälkeen moni kaupunkilainen on kysynyt minulta huolestuneena, kääntyykö Suomi nyt taaksepäin? Miten käy pienituloisten ja miten käy työperäisen maahanmuuton?
Tässä kaupungissa jaetaan laajasti ymmärrys siitä, keitä me kaupunkilaiset olemme. Meille Suomi ja suomalaisuus ei ole ulossulkevaa. Helsinki on koko olemassaolonsa ajan ollut moninainen, kansainvälinen ja avoin kaupunki. Helsinkiläisyys jos jokin on mukaanottavaa. Helsinkiin on historian saatossa tultu junalla ja lähijunalla, bussilla, lautalla, lentokoneella ja jalkapatikallakin. Moni meistä on myös syntynyt täällä. Meillä kaikilla on paikkamme täällä.
Kun Sipilän hallitus leikkasi ja poisti subjektiivisen oikeuden päivähoitoon, me Helsingissä emme siihen suostuneet. Me loimme mahdollisuuksia ohi valtion lyhytnäköisen leikkauspolitiikan, sillä täällä ymmärrettiin, että vain keppiä tarjoamalla me rampautamme kaupunkilaisten elämää tarpeettomasti. Rinteen hallitus joutui korjaamaan Sipilän oikeistohallituksen haitallisen päätöksen muualla Suomessa, sillä päätös tutkitusti lisäsi eriarvoistumista ja sillä oli myös negatiivisia lapsivaikutuksia.
Kun Yhdysvalloissa Trump nousi valtaan ja tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko korvattiin ankealla populismilla, mitä tekivät kaupungit ja osavaltiot? Ne toimivat itsenäisesti ja auttoivat ihmisiä ohi valtion päätöksien. Suomessa on vahva kunnallinen itsehallinto ja Helsingissä tarmokkaat poliitikot, jotka eivät pelkää konfliktia.
Me olemme teidän puolellanne.
Me voimme kaupunkina olla se paikka, jossa liberaalit arvot elävät ja jossa hyvinvointivaltiota edelleen puolustetaan. Me olemme liberaali ja eurooppalainen pääkaupunki. Me emme edusta tunkkaisuutta. Me emme laske Pride-lippuja saloista ja me emme jousta ilmastotavoitteistamme. Me emme salli rasismin normalisointia ja me emme vie lapsilta oikeutta varhaiskasvatukseen. Me emme käperry sisäänpäin ja siirrä kelloa vuosikymmeniä taaksepäin.
Jos pahin tapahtuu, me voimme kaupunkina olla kokoamme suurempia.
Tämä kolumni julkaistiin Helsingin Uutisissa 8.4.2023.
