Minun Suomeni ei riko mieltä vaan korjaa sitä

Meillä on todellinen mielenterveyden ja päihteiden kriisi.

Olen ollut hieman arka kampanjoimaan mielenterveyden kysymyksillä, sillä olen nähnyt liian läheltä, miten huonosti tämän meidän mielenterveyden ja päihdehuollon palvelut toimivat. Tiedän miten ihmisiä pompotellaan, miten kohtuuton meidän järjestelmä on ja miten yksin omaiset ovat.

On täysin nurinkurista, että kun ihminen pyrkii saamaan apua mielenterveyden ongelmiin annamme resurssipulasta johtuen pilleripurkin käteen ja toivomme sen auttavan. Kun apua ei saa moni turvautuu siihen helpotukseen, joka on tarjolla ja valitettavan usein se on päihteet. Päihteissä on vain se paska juttu, että helpotus on väliaikainen ja sitten kun päihteet alkavat dominoimaan elämää, muuttuu avun saanti yhä vaikeammaksi.

Kun ihminen on joutunut päihdekoukkuun ja hakee apua mielenterveyden ongelmiin vaatimuksena on usein päihteettömyys, vaikka nämä ongelmat kulkevat käsi kädessä.

🏥 Jos ihminen haluaa vieroitukseen pitää sinne päästä välittömästi, eikä odottaa 14 päivää. 14 päivää on kohtuuttoman pitkä aika päihdesairaan ihmisen elämässä. Helsingissä on myös aivan liian vähän paikkoja vieroituksessa. Mikäli tämä halutaan ratkoa, meidän pitää avata lisää osastopaikkoja.

🦺 Samalla meidän on katsottava sosiaalitoimea. Sosiaalityöntekijät, jotka tekevät työtään ammattitaidolla, ovat pulassa liian monien asiakkaiden kanssa. Me päättäjät olemme vastuussa siitä, että heillä on liian monta apua tarvitsevaa autettavana.

📚 Suurin syy tutkimusten mukaan opiskelijoiden pahoinvointiin on taloudellinen ahdinko. On tärkeää varmistaa, että mielenterveyden palveluihin pääsee kun niitä tarvitsee, mutta se ei tätä tilannetta korjaa. Meidän on puututtava juurisyyhyn, eli toimeentulon heikkouden aiheuttamaan ahdistukseen. Näiden takia minä tuen terapiatakuuta ja korotusta opintorahaan.

Nyt puhutaan leikkaamisesta, mutta näitä asioita ei leikkaamalla ratkaista. Ihmiset eivät pääse helpommin hoitoon kun resursseja vähennetään eivätkä sosiaalityöntekijät voi keskittyä työhönsä paremmin kun resursseja leikataan. Tukia leikkaamalla, emme paranna niiden asemaa jotka jo voivat huonosti, vaan lisäämme ahdinkoa.