Minun Suomessani me tiedostamme, että pääkaupunkiseutu on maamme talouden veturi. Me arvostamme kaupunkilaista elämäntapaa ja ymmärrämme, että kaupunkien mahtavuus syntyy siitä ristiin pölytyksestä, joka syntyy erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Kulttuuri ja taide ovat iso osa Helsingin elinvoimaa ja me kaupunkilaiset rakastamme niin pieniä gallerioita, ravintoloita, baareja, jääkiekko-otteluita, kahviloita kuin suuria festivaaleja ja teattereita. Korona-aika viimeistään paljasti meille, miten iso merkitys kulttuurilla on jokaisen meidän hyvinvointimme kannalta.

Kukaan ei matkusta Helsinkiin vain ollakseen Helsingissä, ihmiset tulevat Helsinkiin kokemaan ja näkemään sen sykkeen ja se syke syntyy ihmisistä. Siitä, että ihmiset voivat perustaa kivijalkakauppoja, tutustua kiinnostaviin ravintoloihin ja klubeihin. Meidän on voitava yhteensovittaa monet eri tavoitteet. Helsingille on häpeäpilkku, että Pohjoismaiden suurin homobaari joutui lähtemään hotellin alta. 

Minun Suomessani me rakennamme kaupungit ja julkiset tilat niin, että kynnykset eivät estä sisäänpääsyä. Jos juhliin, kirjastoon tai kauppaan pitää kiertää takaovesta tai roskakatoksen vierestä, koska etuovesta ei pyörätuolilla pääse, kertoo jo se liikuntarajoitteiselle, että sinua ei tänne haluta. Se tuo mieleeni rotuerottelun ja vanhenevassa maassa meidän on rakennettava ja korjattava niin, että etuovesta pääsee niin rollaattorilla kuin lastenrattaiden kanssa. 

Kaupungeissa asuu monenlaisia ihmisiä ja monenlaisissa kodeissa. Liian pitkään on politiikassa unohdettu yksinasuvat. Yhä useampi asuu yksin ja kantaa siten myös yksin oman kotitaloutensa kulut.

Minun Suomessani työ ei enää saa rikkoa tekijäänsä. Liian moni meistä, minäkin, on hajonnut uupumukseen. Kun uupumus ja masennus on kansantauti, tarkoittaa se, että työn on muututtava. 

On yksinkertaista ja julmaa sanoa, että kuka vain saa töitä. Näin ei ole. Mikäli voit huonosti, ei työllistyminen ole helppoa. Mikäli et puhu suomea, työllistyminen ei ole helppoa. Mikäli olet ollut pitkään työttömänä tai kotona lasten kanssa työllistyminen ei ole helppoa. Jos olet jatkuvassa lupien ja tukien limbossa, on pysyvän elämän rakentaminen hemmetin hankalaa. Meidän pitää varmistaa, että ihmiset pääsevät kiinni koulutukseen ja työhön, muu on typerää ja sydämetöntä.