Taistelusta itsestäänselvyydeksi
Mainiota naistenpäivää kaikille naiseksi itsensä identifioiville ja kaikille muille. Minä olen feministi ja toivon, että sinäkin olet.
Niin kauan kuin olen ollut tiedostava on minulle sanottu, että Suomessa naisten asiat ovat todella hyvin ja tasa-arvo on jo pitkällä. Ei suomalaisten naisten kuulu enää valittaa ja vaatia.
Nämä samat argumentit on sanottu minulle alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, yliopistossa, kahviloissa, juhlissa, kesätöissä, töissä, vaalipaneeleissa, valtuustosalissa ja ministeriöissä.
Kuitekin kun lukee tämän artikkelin joka kertoo siitä kolmesta kymmenestä vuodesta jotka minä olen olemassa on jatkuvasti tapahtunut joitain sen eteen, että tasa-arvo on edistynyt ja välillä mennyt myös taakseppäin.
Moni tämänkin artikkelin asia tuntuu nyt itsestäänselvyydeltä. Meidän on muistettettava, että jokainen niistä on työn tulosta.
Näitä edistysaskeleita ei olla otettu missään tyhjiössä, niitä ei ole tapahtunut vaatimatta ja pyytämättä. Ne eivät ole sattumia tai vahinkinkoja. Ne ovat naisasialiikeen, tasa-arvoliikkeen, feministien työn tulosta.
On kunnia olla osa sitä pitkää tasa-arvoliikkeen tarinaa joka tulee haastamaan, pyytämään, neuvottelemaan ja vaatimaan tasa-arvoa.
Tänä naistenpäivänä on samanpaikkaisuusohjelman neuvottelut jäissä ja palkkaavoimuuden tavoitteita vastustetaan, samanarvoisen työn määritelmää ei haluta käsitellä ja tasa-arvoa vaativia tahoja pidetään hankalana. Tyyytykää, Suomessa on asiat jo ihan hyvin, meille sanotaan.
Naisliike emme aio olla hiljaa. Me emme tyydy siihen, että onhan asiat Suomessa ihan hyvin, me emme ole koskaan siihen tyytyneet emmekä tyydy tänään. Me olemme olemassa koska työ ei ole valmis.
Toivon, että kun luen artikkelin siitä, miten tasa-arvo on edennyt kolmenkymmenen vuoden kuluttua moni niistä asioista joita tänään ajamme on itsestään selvyys.
