Työ tasa-arvon puolesta on rauhan työtä

Jokaisen meidän turvallisuudentunne on järkkynyt kuluneen kuukauden aikana, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan.

Uskon, että moni odotti jo pandemian taittumista, kevätaurinkoa ja paluuta normaaliin elämään. Vähänpä tiesimme, että julma suurvaltapolitiikka ja sota valtaavat ilmatilan.

Olen keskustellut viime kuussa lukuisten aktivistien kanssa sekä täällä Suomessa että Ukrainassa. Eräs esille noussut asia ei jätä minua rauhaan. Eräässä tapaamisessa nostettiin esille, että yksi parhaista indikaattoreista maan ajautumisessa kriisiin tai sotaan on maan tasa-arvon tila.

Maassa, jossa vallitsee rauha ja jossa jokainen kokee, että voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, ovat konfliktit harvinaisempia. Niissä maissa, joissa taas sukupuolten välinen tasa-arvo on vielä kaukainen haave, on konfliktien riski paljon suurempi.

Yhteiskunta, jossa jokainen sukupuolestaan riippumatta kokee olevansa osa yhteiskuntaa ja pystyy vaikuttamaan maan kehitykseen, jossa jokainen kokee, että omalla äänellä on merkitystä, on moniäänisempi. Näin myös valtapolitiikkaa kyseenalaistavat äänet saavat tilan. Tällaisessa yhteiskunnassa ei synny vain yhtä totuutta, jota toistetaan kaanonissa pelon vuoksi.

Maassa, jossa ei ole vain yhtä johtajaa, vain yhtä ääntä, käydään yhteiskunnallista keskustelua. Maassa, jossa media voi kyseenalaistaa, on kansalle valehtelu vaikeampaa ja poliitikot joutuvat sanoistaan vastuuseen. Kun media on ajettu ahtaalle ja kyseenalaistaminen muuttuu rikokseksi, muuttuu vähitellen terve kriittinen keskustelu rohkeudeksi.

Miksi tasa-arvo siis rakentaa rauhaa?

Tasa-arvo tuo kuuluvuutta ja osallisuutta. Se vie kauemmas harvainvallasta ja itsevaltiudesta. Siksi työ naisten oikeuksien puolesta on työtä rauhan puolesta.

Tämä kolumni on julkaistu Helsingin Uutisissa 6.4.2022.