Minulla ei ole tapana jättää hommia kesken - Olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi

Kaksi vuotta sitten sain kunnian ryhtyä puolueemme varapuheenjohtajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin puolueelle kuin maailmassakin. Perimmäiset syyt sille miksi halusin lähteä puoluejohtoon eivät ole kahdessa vuodessa muuttuneet. Ne ovat vahvistuneet. Kirjoitin silloin:

"Siirtymä kestävään ja eettiseen talouteen ei tapahdu pilvilinnoja maalaamalla. Maailmaa ei voida pelastaa, jos työttömyys ja syrjäytyminen kasvavat. Silloin pahoinvointi keskittyy lapsiin, matalasti koulutettuihin miehiin, yksinhuoltajiin, maahanmuuttajiin ja nuoriin. Jos on huolissaan oman perheensä taloudellisesta selviytymisestä, jos ei näe itsellään tulevaisuutta, ei tämän planeetan pelastaminen välttämättä nouse kaikista korkeimmaksi prioriteetiksi. Hyvinvointivaltion puolustaminen on ilmastoteko. 

Me ei pelata mitään nappulaliigaa ja tämän puolueen on pystyttävä toimimaan niin, että sen selkäranka, eli me aktiivit, jaksamme tehdä työtä. Emme vain vaalien aikana vaan myös vaalien välillä. Meidän pitää valjastaa se osaaminen, joka meillä on ja tukea toisiamme enemmän. Niin kunnissa kuin järjestöissä, aivan koko Suomessa.

…

Maailman pelastaminen on joukkueurheilua, minä tarvitsen teidän äänenne, sillä minä olen se laitapuolustaja, jonka tämä puolue tarvitsee."

Minusta tuntuu siltä, että meidän Vihreiden tehtävä on nyt vieläkin tärkeämpi. Juuri tänään julkaistu ilmastoraportti alleviivaa sitä tehtävää, joka meillä on. Ilmastonmuutos ei ole kadonnut minnekään, tämä vuosikymmen ratkaisee sen miten tässä käy. Me emme voi enää odottaa. Meidän on toimittava. Meillä on vastuu.

Liityin Vihreisiin vuonna 2007. Valinta oli minulle itsestäänselvä. Vihreät oli silloin ja on yhä tänään se puolue, jossa ihmisarvo on aidosti jakamaton. En olisi voinut ajatella olevani osa sellaista joukkoa jossa ihmisen ihonväri, uskonto, syntymämaa, seksuaalisuus tai toimintakyky määrittäisivät ihmisarvoa.

Puolueen uudistaminen on kesken ja kaikessa emme ole onnistuneet

Me emme menestyneet kevään kuntavaaleissa niin hyvin kuin olisimme toivoneet ja kuten heti vaalien jälkeen jo totesin, kyseessä on varoitusmerkki, herätyksen paikka. Emme saaneet lunastettua niitä lupauksia joita olimme antaneet. On totuus, että hallitusvastuu painaa, mutta onko viestimme selkeä? Tietävätkö äänestäjät ja tiedämmekö me itse missä rajamme kulkevat? Milloin me sanomme ei, tähän emme suostu, missä meidän perälautamme on? Koska tappion edessä ylimielisyyteen kompastuminen on yksinkertaisesti typeryyttä ja brutaali rehellisyys oikein, rohkenen sanoa että minäkään en ole aina tiennyt missä meidän perälautamme on.

Mikäli haluamme saada muutoksen aikaan meidän on valittava ne taistelut, joilla on aidosti väliä. Hallituksessa ei voi odottaa vain selkävoittoja, meillä on hallituspuolueiden yhdessä sopima hallitusohjelma johon olemme sitoutuneet.

Vihreät oli vielä viisi vuotta sitten johtava puolue sosiaalisessa mediassa, mutta olemmeko me sitä enää? Onko meidän tapamme kertoa siitä miten me haluamme rakentaa maailmaa tarpeeksi selkeä? Me lakkautimme Langan ja mielestäni on rehellistä kysyä mitä oikeastaan saimme tilalle?

Olemme panostaneet merkittävästi paikalliseen toimintaan ja meillä on enemmän henkilökuntaa kuin koskaan aiemmin, mutta onko Langan lakkauttaminen jättänyt railon puolueen sanoman ja tavoitteiden väliin? Kysymys kuuluukin tulisiko meidän tukea puolueena esim. Verden julkaisua ja vahvistaa riippumatonta Vihreää journalismia. Mielestäni kyllä, me tarvitsemme vihreää journalismia, pelkkä viestintä ei riitä. 

Ehdokkaat menestyvät vaaleissa vain jos ehdokkailla on oikeat työkalut ja taidot. Politiikka on muuttunut ja viestinnän teko on muuttunut yhä haastavammaksi. Meidän on puolueena panostettava siihen, että vihreillä on paikallisesti osaamista saada oma viestinsä näkyville. Että suhteet paikalliseen mediaan ovat toimivat ja, että osaamme kaikki tuoda omat tavoitteemme esille monikanavaisesti. Se vaatii johtajuutta, puoluehallituksen päätöksiä ja panostusta.

Ja jotta puolueella olisi yhdessä sovittuja perälautoja, viestittävää ja uusia avauksia tarjottavaksi julkiseen keskusteluun, tarvitsemme myös puoluetoiminnan perusasiaa: ohjelmatyötä. Johdonmukainen ja rohkea ohjelmatyö luo sen pohjan jolta kaikki muu ponnistaa.

En häpeä olla nainen ja feministi

Minulta on tosissaan kysytty, että kannattaako minun jatkaa varapuheenjohtajana kun olen nainen, joka saa näkyvyyttä muutenkin tai että voisinko painaa omaa feminismiä taka-alalle. Vastaukseni on, että en osaa, enkä halua esittää mitään muuta kuin mitä olen. Kieltäydyn kategorisesti pienentämistä itseäni tai omaa naiseuttani ja haluan kantaa vastuuta tämän puolueen tulevaisuudesta. Feminismillä voimme rikkoa myytin normaaliudesta, jotta jokainen on vapaa olemaan ja ilmaisemaan itseään juuri sellaisena kuin on. Jotta jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi omana itsenään ja valita itse mitä haluaa elämässä tavoitella.

Sydämetön maahanmuutto politiikkaa luo kasvualustan rasismille ja inhimilliselle kärsimykselle

On sydämetöntä politiikkaa rakentaa sellaista mallia, jossa osaksi yhteiskuntaa ei voi päästä, jos kieli tai kasvojen väri on ”vääränlainen”. Minä olen iso rohkea musta nainen todella valkoisessa Suomessa. Olen lähes poikkeuksetta kokouksissa ja neuvotteluissa ainoa ruskea ihminen huoneessa. Minä pistän aina silmään.

Me tarvitsemme Suomeen uutta työvoimaa, mutta maahanmuuttajia ei voi kohdella vain työvoimana tai massana, vaan heidät on nähtävä tasavertaisina kansalaisina, yksilöinä. Eikä humanitäärisen maahanmuuton tarve tai peruste ole poistumassa yhtään mihinkään.

Minä haluan parempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Haluan Suomen, jossa äidit pääsevät opiskelemaan kielen ja kouluttautumaan, sekä Suomen, joka nähdään houkuttelevana maana korkeakoulutettujen osaajien piirissä.

Tähtäin kevääseen 2023

Olen ehdolla puolueemme varapuheenjohtajaksi ja toivon, että pääsemme keskustelemaan lisää ennen puoluekokousta. Minä haluan olla mukana tekemässä tätä puolueesta pääministeripuoluetta keväällä 2023 ja varmistamaan, että hyvinvointialuevaaleissa ehdokkailla on riittävät työkalut kampanjointiin. Uskon sen olevan mahdollista kunhan me emme pelkää mitään.

Rohkeutta, toverit.

Fatim Diarra
Vihreiden varapuheenjohtaja
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja