Laita viestiä kun olet kotona
Kuinka monta kertaa ootte sopineet laittavanne viestin kaverille kun ootte turvallisesti kotona. Mä en edes muista kuinka monta kertaa olen tehnyt niin. Se, että tämä on niin monelle meistä täysi automaatio kertoo kamalaa totuutta siitä maailmasta, jossa me elämme.
Me olemme huolissamme ystävistämme kun he lähetät kotiin baarista. Me tiedämme, että raiskaus tai väkivalta on oikea uhka ja me odotamme viestiä että rakas ystävä on päässyt kotiin turvallisesti.
- Liian usein minua on tultu ahdistelemaan matalla kotiin
- Liian usein joku on tullut humalassa ehdottelemaan todella vastenmielisesti eikä ole perääntynyt kun olen pyytänyt
- Liian usein joku on istunut yöbussissa liian lähelle tai ”vahingossa” koskettanut
- Olen juossut kotiin nopeammin
- Olen pitänyt avaimia nyrkissä jotta voisin puollustaa itseäni
- Olen puhunut feikkipuheluja
- Olen soittanut aitoja puheluita, ettei minua pelottaisi
- Olen soittanut pikkuveljelle, että tule vastaan, minua pelottaisi
Olen joutunut opettelemaan pelkäämään
Kyse ei ole siitä miten naiset tai vähemmistöt pukeutuvat, miltä me näytämme, tai olemmeko päihtyneitä
Kyse on seksismistä ja kyse on kehorauhasta, kyse on naisten ja vähemmistöjen turvallisuudesta. Kyse on siitä kenen on turvallista liukua. Kyse on koskemattomuudesta. Kyse on väkivallan kultuurista.
Tämä keskustelu alkoi siitä kun Sarah Everard ei koskaan päässyt kotiin ja vastannut ystävästä viestiin. Nyt on meidän tehtävämme jatkaa sitä. Tämän ei tarvitse olla aina näin
Me voimme päättää suunnitella kaupunkia niin, että se ole pelottava ja ahdistava. Me voimme päättää tehdä feminististä kaupunkisuunnittelua.
#NotAllMenButAllWomen, #SheWasWalkingHome #TextMeWhenYouGetHome