Kuka auttaisi lahjakasta maahanmuuttajalasta?

Viimeisen muutaman viikon ajan on mediassa oltu huolissaan painotetuista luokista ja siitä, miten me tuemme lapsiamme ja luomme mahdollisuuksia. Olemme kuulleet lukuisia selityksiä siitä, millaisia hyötyjä painotetusta opetuksesta on ja erilaisia uhkakuvia siitä, mitä tapahtuu jos tästä luovutaan. Meidän tavoitteemme ei saa olla tasapäistäminen vaan koulujärjestelmän kohottaminen, mutta jotta me voimme tehdä sen on meidän uskallettava todeta faktat ääneen.

Kerrataanpa pari tutkittua tosiasiaa:
1️⃣ Tutkimustiedon mukaan painotetuille luokille päätyvät enimmäkseen koulutettujen ja varakkaiden perheiden lapset
2️⃣ Painotettujen luokkien oppimistulokset ovat keskimäärin parempia
3️⃣ Painotus luo luokkajaon koulun sisälle, jonka oppilaat tunnistavat

Painotetulle luokalle lapsen saaminen vaatii myös vanhemmilta sosiaalista pääomaa, täytyy tietää painotetun luokan olemassaolosta, olla mahdollisuus viedä lapsi kokeeseen kesken työpäivän ja välillä jopa maksaa lapselle erilaisia harrastuksia, jotta kokeessa voi menestyä. Mahdollisesti ennen koetta jopa valmentaa lastaan siinä suoriutumiseen. Nämä varmastikin hoituu (kärjistäen sanottuna) jos on hyväosainen vanhempi.

Tässä mallissa lapsen ei tarvitse olla erityisen lahjakas. Riittää kun vanhempi tietää, miten tämä järjestelmä toimii.

Entä sitten meidän lahjakkaat maahanmuuttajat? Miten he päätyvät painotetulle luokalle? Todennäköisesti eivät mitenkään.

Pärjätäkseen lapsen tulisi hoitaa kaikki yllä mainitut osa-alueet yksin, ilman tukea. Maahanmuuttajalapsi voi olla erikoislahjakas, mutta kuka tuolloin huolehtii lapsen painotetun opetuksen piiriin? Lapsi itse? Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei voi toimia niin, että luodaan kahden kerroksen koulujärjestelmä, jossa huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevat lapset jätetään oman onnensa nojaan.

Suomessa on OECD:n maiden heikoin maahanmuuttajien ja toisen polven maahanmuuttajien korkeakoulutukseen osallistumisprosentti. Sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja kun minulle on puhuttu yliopistolla englanniksi, koska professorit olettivat, että en osaisi suomea. Miksi? Koska minun näköiseni ihminen on vieläkin Suomen yliopistoissa poikkeus.

Me käymme keskustelua painotettujen luokkien muuttamisesta, koska meidän koulut eriarvoistuvat ja me pian menetämme lupauksen maailman parhaasta peruskoulusta. Tapaan ensi viikolla tutkijoita, jotta pystyn ymmärtämään tämän kokonaisuuden vielä paremmin. Näiden neuvojen avulla voin tarjota konkreettisia muutosehdotuksia, miten tämä homma ratkaistaan.

Koko järjestelmä tulisi päivittää ja rakentaa uudelleen tunnistaen ne yhteiskunnan rakenteet, jotka haastavat meidän koulujärjestelmää. Meidän on tehtävä muutoksia. Inkluusio ei toimi, ellei siihen ole varattu riittävää määrää rahaa. Meidän pitää katsoa oppilaaksiottoalueita - raja ei voi mennä omakotitaloalueen ja vuokrataloalueen välillä, meidän pitää katsoa varhaiskasvatuksen resursseja ja ryhmäkokoja. Kun minä aloitin varhaiskasvatuksessa, minut laskettiin määrällä 1,5, koska tulin kaksikielisestä kodista. Tämä poistettiin menneiden lamavuosien aikana samalla kun ryhmäkokoja kasvatettiin.

Minä haluan, että minun Suomeni on maa, jossa jokainen koulu on turvallinen ja hyvä.

Tämän vuoksi meidän pitää vahvistaa erityisesti niitä kouluja, joissa oppilaiden vanhemmilla on matalampi tulotaso ja muuten haastavammat lähtökohdat. On koko yhteiskunnan etu, että me päätämme torjua alueiden eriytymistä ja syrjäytymistä. Meillä ei ole varaa yhteenkään syrjäytyneeseen nuoreen, ei vain talouden takia vaan ennenkaikkea siksi, että hyvinvointivaltiossa jokaisesta pidetään huolta.