Linjapuhe Vihreiden puoluekokoukselle

Rakkaat Vihreät, kasvattijärjestöni ja poliittinen kotini.

Olen Fatim Diarra, feministi ja peloton tasa-arvon puolustaja. Minua kuvataan usein räväkäksi, mutta tässä maassa iso musta nainen ei voi astua huoneeseen anteeksipyytävästi.

Minä en luovuta vaikka moni haluaa työntää tämän näköiset ihmiset marginaaliin. Ei, minä en ole taskulämmin, minulla ei ole sellaista etuoikeutta.

Minä olen maahanmuuttajan tytär Helsingin Jakomäestä, niistä taloista jotka olivat Nousukausi elokuvassa. Minä en ollut luokkani priimus, minulla on lukihäiriö ja olen käynyt kymppiluokan. Koulu oli minulle hankalaa, mutta minä olen tehnyt töitä hartiavoimin, päässyt yliopistoon ja rakentanut itselleni ammatillisesti kovan uran ja menestynyt politiikassa.

Mikään tästä ei ole tullut ilmaisesti, se on työn tulosta.

Uskon, että osaisin tukea puheenjohtajaamme ja aktiivejamme, sillä mitä tiedän miltä hyökkäys tuntuu. Olen epäonnistunut julkisesti, se kasvatti minua ja teki minusta paremman poliitikon ja ihmisen. Olen oppinut virheistäni. Olen kasvanut ja kehittynyt. Kun mokaa julkisesti oppii sen, miten politiikassa masinoidaan vihaa, luodaan toiseutta ja rakennetaan hyökkäyksiä kokonaisia liikkeitä vastaan. Kuitenkin, opin ymmärtämään sosiaalisen median voimaa ja nopeutta sekä, sitä miten kriisiviestinnän keinot unohtuvat kaaoksen keskellä.

Olen tehnyt tänä keväänä kahdet vaalit ja upeinta siinä oli se, miten moni ihminen tuli kiittämään minua siitä, että olen ehdolla. Moni sanoi, ”vihdoin politiikassa on joku joka näyttää minulta.” Vihdoinkin joku, ”joka puhuu samalla kielellä kuin me. ”

Se, että mä en ole täydellinen ja uskallan näyttää omat säröni, on vahvuus, se tekee minusta samaistuttavan ja osoittaa, että politiikassa on tilaa ihmisyydelle.

Kun opetin Korsossa, pieni musta tyttö sanoi minulle ”miten sinä voit opettaa.” Hämmennyin ja kysyin "miksi?" Tyttö sanoi ”Koska Fatu sinä olet musta.”

Tämä pieni tyttö, ei ollut koskaan nähnyt itsensä näköistä ihmistä auktoriteettiasemassa.

Sillä on väliä minkä näköisiä ja millä taustoilla ihmiset politiikkaan tulevat. Minä toivon, että voin auttaa tätä puoletta ja tätä salia olemaan muuttumaan edustavammaksi. Olen kyllästynyt siihen, että rodullistetut ihmiset voidaan laskea myös meidän toiminnassa kahden käden sormilla.

Minua on useasti kuvattu intohimoiseksi, mutta realistiseksi. Realisti minussa sanoo, että tästä hallituskaudesta tulee vaikea.

Me tarvitsemme puolueen johtoon ihmisiä, jotka pitävät pään kylmänä myös tiukoissa paikoissa ja varmistavat Vihreille tärkeimpien tavoitteiden toteutumisen.

Meidän tehtävä on seistä puheenjohtajan takana kannustaen, tukien ja tiedostaen, että tehtävä ei ole helppo. Emme ole aina olleet parhaimmillamme omiemme puolustamisessa, mutta silloin kun päätämme tukea toisiamme, olemme voittamattomia.

Kun maan taloudella menee hyvin ja työllisyys kasvaa on helpompaa puhua ilmastonmuutoksesta, koulutukseen panostamisesta ja tasa-arvosta. Mutta niistä, on pidettävä kiinni myös talouden heikentyessä. Minulle työmme tasa-arvon, koulutuksen, eläinten, puolesta on ennen kaikkea työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Siirtymä kestävään ja eettiseen talouteen ei tapahdu pilvilinnoja maalaamalla. Maailmaa ei voida pelastaa, jos työttömyys ja syrjäytyminen kasvavat. Silloin pahoinvointi keskittyy lapsiin, matalasti koulutettuihin miehiin, yksinhuoltajiin, maahanmuuttajiin ja nuoriin. Jos on huolissaan oman perheensä taloudellisesta selviytymisestä, jos ei näe itsellään tulevaisuutta, ei tämän planeetan pelastaminen välttämättä nouse kaikista korkeimmaksi prioriteetiksi. Hyvinvointivaltion puolustaminen on ilmastoteko.

Me ei pelata mitään nappulaliigaa ja tämän puolueen on pystyttävä toimimaan niin, että sen selkäranka, eli me aktiivit, jaksamme tehdä työtä. Emme vain vaalien aikana vaan myös vaalien välillä. Meidän pitää valjastaa se osaaminen, joka meillä on ja tukea toisiamme enemmän. Niin kunnissa kuin järjestöissä, aivan koko Suomessa.

Minä olen viestinnän ammattilainen ja haluan antaa sen kaiken osaamisen tämän puoleen käyttöön. Meidän on kurkotettava pidemmälle ja oltava strategisempia. Minä toisin puoleen puheenjohtajistoon strategista hoksnokkaa, minä haluan olla mukana rakentamassa vihreistä pääministeripuoluetta.

Meillä on helposti kivaa keskenämme. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta me emme saa rakastua liikaa omiin sanoihimme. Politiikka on dialogia, yhteistyötä. Politiikassa vain omia pieruja haistelemalla ei pitkälle pötkitä. Tämä ei tarkoita periaatteiden myymistä vaan sitä, että emme kompastu ylimielisyyteemme.

Me emme ole aina oikeassa. Meidän tavoitteemme etenevät vain yhteistyössä muiden kanssa.

Maailman pelastaminen on joukkueurheilua, minä tarvitsen teidän äänenne, sillä minä olen se laitapuolustaja, jonka tämä puolue tarvitsee.