Suomalaisen nimen ei tulisi ole erillinen etu työmarkkinoilla
Nimi vaikuttaa siihen kuka pääsee työhaastatteluun, eli siihen kuka saa edes mahdollisuuden työllistyä.
Tämä vanheneva maa tarvitsee osaavaa työvoimaa, meillä ei ole varaa syrjiä.
Kun hain nuorempana töitä juoduin toivomaan, että olisipa siellä lähetyksen toisessa päässä ihminen, joka edes avaisi hakemukseni. Olisipa siellä ihminen, joka haluaisi antaa minulle mahdollisuuden. Ihminen, jota ei kiinnosta nimeni vaan se mitä osaan. Kirjoitin aina hakemukseen, että olen syntynyt suomalainen, että puhun äidinkielenäni suomea.
” Jos työnhaussa ratkaisisi vain hakijan pätevyys, jokaisella ryhmällä olisi kuulunut olla yhtä hyvät mahdollisuudet tulla kutsutuksi työhaastatteluun.
Erot olivat kuitenkin suuret.
Suomalaisnimiset työnhakijat saivat haastattelukutsuja ylivoimaisesti eniten: tuhat työhakemusta poiki 390 haastattelukutsua.
Irakilaisten saldo oli 134. Somalialaisten vain 99.
”
Jos ihminen saa liian usein hylsyn vain nimensä takia se passivoi. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat suomalaistaneet nimensä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan jatkuvaa syrjintää vain nimensä takia.
Minä en halua, että kukaan joutuu muuttamaan nimensä vain, että saisi mahdollisuuden. Ei minun Suomessani, ei minun Helsingissäni.
Me ollan Helsingissä edistetty anonyymiä rekrytointia, että yhä useampi saisi mahdollisuuden. Minä haluan, että tässä kaupungissa osaaminen ratkaisee – ei nimi.
