Suomi on rasistinen maa, mutta keskustelu Afrikan tähdestä on kyllä typerä
Minua pyydettiin iltapäivälehden liveen keskustelemaan Afrikan Tähdestä, ja kieltäydyin kunniasta. Joku valkoinen voi osallistua; minä en tähän sosiaalipornoon osallistu.
Tässä on, mitä ajattelen koko keissistä, enkä aio kommentoida asiaa enempää.
On täysin totta, että Afrikan tähti -peli on ongelmallinen ja vilisee vanhoja stereotypioita. On ihan hyvä pohtia pelin ongelmallisuutta, samoin kuin oli yhtä perusteltua esimerkiksi Brunbergin suukon nimen vaihtaminen. Peli on tehty hyvin erilaisena aikana kuin mitä me nyt elämme. Se kuvastaa sen aikaista, nyt todella isosti ajastaan jäänyttä, stereotypistä ja kolonialistista länsikeskeistä kuvaa Afrikasta.
On samalla myös totta, että minä rakastin sitä peliä lapsena. Minusta oli hauskaa mennä Timbuktuun, kaupunkiin, jonka vierestä isäni on kotoisin. Rakastin sen pelin pelaamista, kuten varmasti moni muukin.
Siinä ei ole mitään väärää, että sinä olet rakastanut sen pelin pelaamista, tai siinä, että sinulla on pelin pelaamisesta lämpimiä lapsuusmuistoja tai lämpimiä muistoja vanhemmalta iältä. Se, että pidät tai pidit pelistä, ei tee sinusta rasistia. Siksi toivon, että ennen kuin suljet korvasi, luet tämän loppuun.
On surkeaa, kun keskustelu rasismista taas typistetään jäätelöiden tai karkkien nimiin tai peliin. Sillä totuus on, että Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Suomessa syrjitään nimen perusteella, ja samalla on totta, että mustat ja ruskeat suomalaiset ovat täysin aliedustettuja monessa ammattiryhmässä. Lisäksi nuoria kannustetaan eri koulutuksiin etnisyyden perusteella. Meillä korkeasti koulutetut ihmiset joutuvat tekemään siivoushommia, kun heitä ei palkata. Meillä on tässä maassa todellista rakenteellista sekä arkipäivän rasismia, jota eräs hallituspuolue normalisoi minkä ehtii. Voidaanko keskittyä siihen?
Ja lopuksi: jos kummilapseni pyytää minua pelaamaan Afrikan Tähteä hänen kanssaan, niin pelaan. Samalla varmasti kerron hänelle, miten maailma on muuttunut, ja ehkä näytän kuvan työmatkalta Angolaan, jonka pääkaupungissa on enemmän pilvenpiirtäjiä kuin Suomessa.
