Antirasistiset strategiat ja kriittinen näkökulma opintosuunnitelmiin
Allekirjoitin tänään kansalaisaloitteen: Antirasistiset strategiat ja kriittinen näkökulma opintosuunnitelmiin.
Pyydän myös sinua allekirjoittamaan sen.
Aloite vaatii, että Suomessa yhteiskunnallista valtaa käyttäviin ammatteihin tulee koulutuksen yhteydessä sisällyttää antirasistisen strategian ja kriittisen näkökulman kurssi opetussuunnitelmaan. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi; opetusalaa, virkavaltaa kuten poliisia ja terveydenhuollon ammatilaisia.
Rasismin typeryys tulee esille siinä, että se ehkäisee ihmisiä tavoittelemasta omaa parastaan ja osallistumaan näin yhteiskunnan eri osapuolten kehittämiseen. Se, että sallimme rasismin olemassaolon omissa instituutioissamme, on kuin vapaaehtoisesti katkaisimme itseltämme raajoja, jotta emme pystyisi juoksemaan yhtä nopeasti. Suomi tarvitsee menestyäkseen sen, että jokainen meistä uskaltaa osallistua. Jatkuva rasisimi saa aikaan sen, että ihminen lakkaa yrittämästä ja se on vaarallista. Siihen meillä ei ole varaa. Me voimme päättää yhteiskuntana kieltäytyä siitä, että emme anna rasismin rajoittaa ihmisten potentiaalia.
Haluan kiittää niitä aktivisteja, jotka ovat tehneet tämän aloitteen ja tulen tekemään syksyn ensimmäisessä kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa allekirjoittaneet valtuutetut vaativat asian toteuttamista Helsingin tasolla.
”Tilastoissa näkyy selkeästi, että rasismin kohtaaminen terveydenhuollossa, työpaikoilla, kouluissa ja poliisin kanssa asioidessa on arkipäivää.
Ulkomaalaisten kohtaama syrjintä:
Terveydenhuollossa 12%
Kelassa tai sosiaalipalveluissa 10%
Poliisin kanssa asioivista 8%
TE - toimistoissa 13%
Tutkimukset eivät osoita, että syrjinnän kokeminen vähenisi asumisajan pidentyessä.
Terveydenhuollossa potilaan kokema rotusyrjintä, voi pahimmillaan olla potilaalle myös vaarallista. Kielitaidon puute, ennakkoluulot tai oireiden vähättely eivät missään tapauksessa, saisi vahingoittaa tai olla riski potilaan terveydelle. Näitä tapauksia kuitenkin löytyy.
Luottamus terveydenhuoltoon on rodullistetuilla ihmisillä kuitenkin säilynyt, joten terveydenhuollon ammattilaisilla on hyvät edellytykset toimia rasismia vastaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on tehnyt asiasta myös laajemman selvityksen, jossa käsiteltiin afrikkalaistaustaisten kokemaa syrjintää Suomessa. Tulokset ovat hälyttäviä.
”Rasismikokemukset värittävät kyselyyn vastanneiden afrikkalaistaustaisten ihmisten elämänkaarta kokonaisvaltaisesti yksilöiden ja instituutioiden toimesta: varhaisopetuksessa ja koulussa, opintojen ohjauksessa, korkeakoulussa, asuntomarkkinoilla, työelämässä tai sinne hakiessa sekä julkisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa. Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista on kokenut moniperusteista syrjintää, jossa henkilöä syrjitään kahden tai useamman eri tekijän perusteella.” (Lähde 5; Ruskeat tytöt, 2020)
Tutkimuksessa näkyy selkeästi myös se, että iästä ja koulutustasosta huolimatta, rasismi on kouluissa selkeästi läsnä. 67% kyselyyn osallistuneista ovat kokeneet ihonväriin perustuvaa syrjintää tai häirintää koulutuksessa. 27% vastanneista on kokenut myös fyysistä väkivaltaa koulussa.
Rotusyrjintä koulussa heikentää selkeästi turvallisuuden tunnetta, sekä heikentää oppimiskykyä. Jotta meidän perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat, jokaiselle oppilaalle on taattava opiskelurauha ja siihen vaadittava ympäristö ihonväristä tai etnisestä taustasta huolimatta. Näin jokaisella oppilaalla on mahdollisuus päästä omaan huippupotentiaaliinsa.
Vastaajien mukaan opettajat eivät myöskään puutu rasistiseen toimintaan tai hahmota tilanteen vakavuutta. Opettajat ovat vastuussa myös omista ennakkoluuloista ja aatteistaan ja heidän tehtävänsä on osallistua arkipäiväisesti anti-rasistiseen toimintaan, joka ohjaa, opettaa ja innostaa myös oppilaita liittymään anti-rasistiseen toimintaan, sekä puuttumaan tilanteisiin, missä tämä ei toteudu. Jotta tämä voisi toteutua ihanteellisella tavalla, on heille tarjottava työkalut rasismin tunnistamiseen, sekä mahdollisuus tarkastella kriittisesti myös heidän omia toimintatapoja.