Eurooppa pärjää vain osaamisella
Koulutusta on perinteisesti pidetty jokaisen maan omana asiana, jota EU:n ei pidä ryhtyä sörkkimään. Se kuuluu suvereniteettiperiaatteen mukaan kansalliseen päätösvaltaan. Ei olisikaan järkevää, että italialaiset rupeaisivat sanelemaan, mitä suomalaisissa kouluissa pitää opettaa tai ranskalaiset linjaisivat siitä, minkä ikäisenä lapsen pitää mennä kouluun.
EU on silti tärkeä vaikuttaja koulutuspolitiikassa, sillä se asettaa jäsenmaille yhteisiä tavoitteita ja päämääriä. Vaikka koulutusjärjestelmämme on kansallinen, se on kautta aikain saanut vaikutteita muista lähimaista ja siihen on omaksuttu kansainvälisten kasvatusajattelijoiden oppeja. Lopulta monet haasteet, joihin yhteiskuntamme pitää pystyä vastaamaan, eivät eroa kovin paljoa muiden maiden vastaavista. Siksi tiedonvaihto ja hyvien käytäntöjen levittäminen maiden välillä on tärkeää.
Koulutuksella on tärkeä rooli myös Euroopan keskeisen tavoitteen, vapaan liikkuvuuden edistämisessä. Jotta työntekijät voivat siirtyä ongelmitta maasta toiseen harjoittamaan omaa ammattiaan, lapset päästä uudessa kotimaassaan kouluun ja saada tutkinnon ja yrittäjät saada tarvitsemaansa työvoimaa, on meidän koulutusjärjestelmissä, tutkinnoissa ja osaamisen tunnustamisjärjestelmissä oltava tiettyä yhtenäisyyttä ja vertailtavuutta.
Jotta EU ja sen jäsenmaat olisivat kilpailukykyisiä myös tulevaisuudessa, on niiden pystyttävä vastaamaan kasvavaan osaajapulaan. Yhtäaikainen pula työpaikoista ja työntekijöistä on Euroopan laajuinen ongelma. EU:n alueella on jopa 18 miljoonaa työtöntä ja samaan aikaan kaksi miljoonaa työpaikkaa, joihin on vaikea löytää työntekijöitä.
Siksi tarvitaan mielestäni sisämarkkinoiden kehittämistä, osaamisen parempaa tunnistamista sekä toimivien käytänteiden levittämistä kaikilla koulutusasteilla. Osaamista Euroopassa on valtavasti, mutta se menee hukkaan, jos suomalainen lääkäri joutuu Tanskassa pitsalähetiksi tai kroatialainen insinööri ei ole saanut täydennyskoulutusta Jugoslavian hajoamisen jälkeen. Suomi ei pääse EU:n jäsenenä hyötymään muualla koulutetusta työvoimasta, jos koulutuksen laadusta ei ole takeita. Uusista työllisyyttä vahvistavista innovaatioista ei ole tietoakaan, jos tutkimus- ja kehitystoimintaan ei ole yhteistuumin panostettu.
Laadukas koulutus ja tutkimus edistää EU:n yhtenäisyyttä, työvoiman saatavuutta ja maahanmuuttajien integraatiota yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Laadukkaan ja saavutettavan varhaiskasvatuksen ja opetuksen pitää olla eurooppalaisen koulutuspolitiikan kärkikysymyksiä vastakin. EU:n pitää satsata tutkimukseen ja tuotekehitykseen huomattavasti nykyistä enemmän, jotta mantereemme uudistusvoima säilyy. Suomen on oltava tässä suunnannäyttäjä, joka varmistaa, että Euroopan osaamistaso ja kilpailukyky nousee maailman parhaaksi.
