Ei tänään, ei huomenna, ei ikinä
Viime päivinä minua on inhottanut keskustelu abortista. Miten vuonna 2019 voi olla ajankohtaista keskustella siitä, onko naisella oikeus omaan kehoonsa vai ei.
Tällä kertaa tämä keskustelu on lähtöisin Amerikasta Alabaman osavaltiosta, jossa hiljattain päätettiin, että abortti on täysin laiton - oli sitten kyse raiskauksesta tai insestistä. Myös Georgian, Kentuckyn, Ohion ja Missisippin osavaltioissa on käsittelyssä lakialoitteet, että abortti on laiton jos alkion sydän lyö. Ja sydämen lyönti on mahdollista tunnistaa jo kuudennelta viikolta alkaen - kun useat naiset eivät vielä edes tiedä olevansa raskaana.
Tätä ilmiötä kommentoimaan Suomen media on kaivanut Päivi Räsäsen, joka kommentoi Iltalehdelle, että samaa ajattelua tulisi tuoda Suomeen.
Suomessa raskauden keskeytys voidaan tehdä jos 24. Raskausviikkoon saakka jos sikiö on epämuodostunut ja raskauden keskeyttäminen voidaan tehdä koska vain jos sen jatkuminen tai synnyttäminen aiheuttaa naisen hengelle tai terveydelle vaaran.
Ja näinhän sen olla pitää. Nyt käytävässä keskustelussa aborttiin suhtaudutaan niinkuin se olisi joku asia jota tehdään huvin vuoksi. Ei abortti ole mikään riemun asia. Abortti on aina vaikea päätös ja se, että demonisoidaan naisia, jotka päätyvät aborttiin on sydämetöntä. Siinä oikein joukkovoimalla lyödään lyötyä.
Mihin abortin laittomuus johtaa? Kun olin työmatkalla Irlannissa paikallisen opiskelijajärjestön toimijat kertoivat siitä miten he salakuljettavat jälkiehkäisypillereitä kampuksille Englannista, jotta opiskelijat, jotka eivät siis ole oikeutettuja seksuaalivalistukseen koska sen pelätään kannustavan seksiin, voivat keskeyttää raskauden turvallisesti. Irlannin aborttikielto johtaa myös aivan kammottaviin tapauksiin. Yksi hirvittävimmistä on nuoren turvapaikan hakijan tarina. Raskaana ollut turvapaikanhakija nainen kahlittu sairaalasänkyyn, koska pelättiin, että nainen pakenee Englantiin hankkimaan abortin. Hänet sidottiin sänkyyn ja odotettiin kunnes sikiö oli tarpeeksi vanha, jotta hän selviäisi kohdun ulkopuolella ja sitten naiselle tehtiin tahdon vastainen keisarileikkaus.
Toisella kerralla toisessa EU-maassa matkaseuralaiseni sai keskenmenon. Sairaalassa ei suostuttu suorittamaan kaavintaa vaikka sydänääniä ei kuulunut. Siellä todettiin, että pitää odottaa 7 vuorokautta ilman sikiön sydänääniä jos vaikka Jeesus palauttaisi sikiöön elämän. Olisimme saaneet kyllä nunnia rukoilemaan tämän sikiön puolesta. Me emme rukoilleet ihmeitä vaan palasimme Suomeen, jossa terveydenhuolto järjestelmä tunnistaa tosiasiat.
Espanjassa, jossa abortti on herättänyt viime vuosina keskustelua, äärioikeisto haluaa kieltää abortin. Yle uutisoi, että Madridissa pormestarin paikkaa tavoittelevan Javier Ortega Smithin mukaan naisilla on oikeus syödä, päättää kampauksestaan ja kynsistään, mutta oikeutta päättää syntymättömän lapsen elämästä heillä ei tulisi olla.
Tämä ilmiö jossa oikeisto ja konservatiivinen kristinusko lyö hynttyyt yhteen ja alkaa järjestelmällisesti purkamaan naisten oikeuksia ei ole mikään vahinko. Kyseessä on järjestelmällinen hyökkäys tasa-arvoa ja naisia vastaan. Meidä on sanottava, ei, ei tänään. Ei koskaan.
Tämä on juuri sitä, että naiset halutaan laittaa johonkin ihmeelliseen rooliin, jossa meidän päätehtävä on näyttää nätiltä ja miellyttää miestä. Meillä naisilla on tasan tarkkaan aivan samat oikeudet kuin miehillä ja me emme alistu enää vain kauniiksi omistusesineiksi.
Emme tänään, emme huomenna, emme enää ikinä.
Abortti Euroopassa:
https://fra.europa.eu/en/publication/2017/mapping-minimum-age-requirements/access-abortion-services
Päivi Räsänen & mielipiteet:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6498d507-fcc6-4885-b198-342f18a11858
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006111296.html
Espanja ja feminismi:
https://yle.fi/uutiset/3-10788574
Irlanti ja keisarileikkaus
https://www.theguardian.com/world/2014/aug/17/ireland-woman-forced-birth-denied-abortion